tiistai 24. syyskuuta 2013

Uutta ja ihmeellistä

Ilo on tosiaan kodinvaihtaja ja siksi jo kymmenkuinen. Toisaalta pahin pissakakkavaihe on jo ihanasti takana päin, mutta toisaalta ikä tuo omat haasteensa myös uuteen kotiin sopeutumiseen - Ilon kohdalla tosin en epäile sopeutumista, kunhan me ihmiset osattaisiin toimia oikein tai edes mahdollisimman vähän väärin.

Parsonit on itselleni rotuna aika uusi, mutta veivät kyllä tehokkaasti sydämen. Parsonista rotuna voi lukea jokainen aiheesta kiinnostunut vaikka täältä.

Itse kävin tutustumassa Iloon pari viikkoa sitten maanantaina ensimäisen kerran. Sitä seuraavana sunnuntaina Ilo tuli tutustumaan mahdollisesti tuleviin tiluksiinsa ja muihin mahdollisesti tuleviin perheensä jäseniin. Valloittava karvaturri otti paikkansa heti -  sohvalta.


Muutenkin karvaturpa vaikutti hyvin sopeutuvalta ja näin päätettiin, että meistä tulee Ilolle uusi perhe.


Ilo on saanut viettää aikaansa maaseudulla ilman pieniä lapsia / miehiä. Suurimmat haasteet onkin varmaan kaupunkilaistumisessa ja sosiaalistumisessa. Ilo on tällä hetkellä hieman arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta reipastuu koko ajan ja on avoimesti kiinnostunut kaikista - vähän rohkeutta vain puuttuu.

Kaupunkilaistuminen aloitettiinkin tänään rytinällä. Aamulla klo 7 jälkeen lähdettiin n. 40minuutin aamukävelylle. Hihnakäyttäytyminen oli... hmm... vielä melko mielenkiintoista ja alkumatkasta jokainen vastaan ajanut auto aiheutti puolentoistametrin loikan ennalta määrittämättömään suuntaan. Loppumatkasta loikka oli enää puolesta metristä metriin tai sitä ei tullut ollenkaan. Varsin kehityskelpoinen nuori neiti siis!

Keskipäivällä oli ohjelmassa autokäyttäytymisen opiskelua. Koiran turvavyöt oli jotakuinkin saatanasta seuraavat ja ärsyttävästi rajoittivat poukkoilua ympäri mopoautoa. Tämä taistelu meni kuitenkin ihan yks nolla emännälle. Turvavyöt on ja pysyy. Tilattiin toisetkin, että on kumpaankin autoon omansa. Ähä ähä!

Seuraavaksi sitten joka koiran paratiisiin, shoppailemaan Mustiin ja Mirriin. Ostoslistalla oli uusi ruokakuppi, koska koiralasta odottava emäntä oli tehnyt melkoisen virhearvioinnin ruokakuppia hankkiessaan. Kyseiseen kuppin kun ei ihan koko kuono mahdu - yritä siinä sitten jotain syödäkin! Yhteisymmärryksessä Ilon kanssa saatiin kuitenkin uusi kuononmentävä kuppi valittua ja siinä samalla hurmattiin pari Mustin ja Mirrin myyjää ihan ohimennen. Ilon mieliksi tsekattiin vielä leluhylly ja puruluuhylly, mutta mitään ei ostettu, katseltiin vain. (Tämä oli tietty Ilon mielestä ihan tylsää!)  Arastelevasta pennusta ei ollut tietoakaan eikä Motonetin parkkipaikalla pörräävät autot (eikä miehetkään) värähdyttänyt meistä kumpaakaan. 

Iltapäiväulkoilulla ei opeteltu hihnakäyttäytymistä vaan heiteltiin pallolelua ja tultiin melkein luokse...







 Ja oltiin muuten vaan söpönä... 

Tänään on myös täytetty vakuutushakemus ja vähän jännitetty ketä tuleekaan ovesta sisään.

Ilo

Tämä on Ilon (Mindhunter Dream On) oma blogi, johon perheemme uudeksi jäseneksi tullut parsonrussellinterrierityttö jättää tassunjälkensä emäntänsä hienoisella avustuksella.

Ilo on kymmenkuinen sijoitusnarttu, jonka luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista kerrottanee enemmän, kunhan tutustumme ensin paremmin. Ensivaikutelman mukaan Ilo on erittäin on virkeä terrieritypykkä, jonka suurimpana haasteena tällä hetkellä on totutella "kaupungin" hulinaan ja tavata paljon uusia ihmisiä, miehiä, naisia, aikuisia ja lapsia, lyhtypylväitä, postilaatikoita ja muuta jännää.